Uncategorized

Kuka minä olen? Mitä uskallan tehdä?

Sain joulukuussa valkolakin ylioppilaaksi valmistumisen johdosta ja varsinkin sen jälkeen olen pohtinut mitä seuraavaksi tulen tekemään. Mutta jos totta puhutaan minulla ei ole hajuakaan mihin kouluun haluan mennä ja tällaisen asian päättäminen ahdistaa älyttömän paljon. Luultavasti moni muukin on ollut tässä tilanteessa missä “kaikki ovet ovat auki”, mutta en ole kerännyt vielä rohkeutta avaamaan yhtäkään näistä ovista. Tulevaisuutta ei voi tietää, enkä pysty näkemään näiden ovien lävitse. Kunpa pystyisin, koska silloin valinnan tekeminen olisi hirveän paljon helpompaa.

Samaan aikaan, kun minun pitäisi valita mitä helvettiä tulen tekemään loppuelämälläni, etsin itseäni. Ja kieltämättä välillä tuntuu, että olen ihan hukassa enkä edes tiedä mitä haluan tai miten saavutan unelmani. Ja samalla minulta on kysytty kuukausien ajan, että “no mitäs sinä nyt sitten lähdet opiskelemaan?” Tähän kysymykseen voisin vastata monella eri tavalla, sillä tuntuu, että minua kiinnostavat niin monet asiat.

Välillä tuntuu, että olen ihan tuuliajolla ilman mitään selkeää suuntaa. Luotan kuitenkin ehkä naiivisti siihen, että löydän vielä vastaukset näihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Oman itsensä löytäminen ja kasvaminen ihmisenä kuuluu kai nuoruuten. Tai ehkä tämä kuuluu vain elämään. Koska eihän se kasvu koskaan oikeastaan päätykään.

Tällä hetkellä pikkusiskoni on vaihto-oppilaana ja poikaystäväni armeijan palveluksessa. Minulla on siis ollut hyvää aikaa pohtia rauhassa sitä mitä minä haluan tehdä elämälläni ja mitkä ovat niitä minun unelmiani. Olen siis voinut paneutua kotona niihin juuri minulle tärkeisiin asioihin ilman mitään häiriötä. Olen saanut vapaa-ajalla lukea, kirjoittaa, maalata, käydä salilla ja katsoa vain niitä minua kiinnostavia ohjelmia netflixistä ja youtubesta. Tämän takia olen löytänyt ihan uusia mielenkiinnon kohteita sekä piirteitä itsestäni. En ole koskaan elämäni aikana keskittynyt näin paljon itseeni ja siihen mitä minä haluan juuri nyt.

Olen myös huomannut kuinka paljon nautin kirjoittamisesta sekä uuden oppimisesta. Noin kuukausi sitten törmäsin zero waste-elämäntapaan ja innostuin siitä älyttömän paljon. Blogin perustamisesta päättäminen oli vaikeaa, mutta tekstin tuottaminen oli jollain ihmeellisellä tasolla todella helppoa ja vapauttavaa. Joten päätin lopettaa “jossittelun” ja perustaa blogin mihin voin kirjoittaa minulle tärkeistä asioista sekä jakaa matkaani kohti ekologisempaa elämää. Tulen täten kirjoittamaan luonnonkosmetiikasta, muodista, ekologisuudesta sekä yleisesti ottaen mielen ja kehon hyvinvoinnista.


Toivottavasti tämän vuoden aikana opin hyppäämään tuntemattomaan ja tavoittelemaan unelmia.

One Comment

  • marja kivi

    Hyvin kirjoitettu. Varmasti moni voi samaistua tilanteeseesi.
    Elämää voi vain elää ja tekijälle sattuu.
    Virheitä ei kannata pelätä.niitä tulee kaikille. Toivon voivani olla tukenasi silloinkin. Tulta päin, tulta päin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *